Nettideittailu voi toisinaan tuntua seikkailulta, jossa koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tulee vastaan. Jokainen matcheista on kuin arpakupongin raaputus, ja joskus onni osuu kohdalle tavalla, jota ei osaa odottaa. Yksi tällainen kokemus mullisti käsitykseni siitä, miten kuuma ja intensiivinen nettideitti voi olla.
Kaikki alkoi aivan tavallisena tiistai-iltana, kun sain ilmoituksen uudesta matchista. Hänen nimensä oli Laura, ja profiilinsa perusteella hän vaikutti juuri sellaiselta naiselta, jonka kanssa halusin päästä juttusille. Hänellä oli huumorintajua, itsevarmuutta ja kiinnostuksen kohteita, jotka vetosivat minuun heti. Aloitin keskustelun kevyellä vitsillä, ja hänen nopea ja nokkela vastauksensa sai minut hymyilemään.
Keskustelu eteni nopeasti perusjuttelusta syvällisemmille alueille, ja pian tajusimme, että meillä oli paljon yhteistä. Molemmat arvostimme suoraa puhetta, intohimoa elämään ja spontaanisuutta. Emme epäröineet ehdottaa tapaamista kasvokkain heti ensimmäisen keskustelun jälkeen.
Sovimme treffit viikonlopuksi cocktailbaariin, joka tunnettiin intiimistä tunnelmastaan ja erinomaisista juomistaan. Ennen tapaamista olin jännittynyt, mutta samalla innoissani. Viestien perusteella kemiamme oli huipussaan – oli aika nähdä, miten se toimisi tosielämässä.
Kun näin Lauran ensimmäistä kertaa, sähköä oli ilmassa. Hän oli vieläkin kauniimpi kuin kuvissa, ja hänen hymynsä sulatti jään väliltämme välittömästi. Heti alkumetreiltä alkaen keskustelumme oli luontevaa ja intensiivistä, aivan kuin olisimme tunteneet toisemme jo pitkään.
Istahdimme baariin ja tilasimme ensimmäiset juomat. Keskustelu virtasi vaivattomasti, ja huomasin, että kummankin katseissa oli tuikkiva pilke. Jokainen nauru, jokainen ohimennen kosketus oli kuin liekki, joka roihahti vain kirkkaammaksi. Ilta kului nopeasti, ja mitä pidemmälle se eteni, sitä selvemmäksi kävi, että tässä oli jotain erityistä.
Kun baarin valot alkoivat himmentyä illan päätteeksi, meillä ei ollut vielä aikomustakaan lähteä eri teille. Ehdotin, että jatkaisimme iltaa kävelyllä, ja Laura suostui hymyillen. Ulkona oli viileää, mutta keskustelun sävy oli kaikkea muuta. Kävelimme hiljaisilla kaduilla, ja hiljaisuuden hetket tuntuivat olevan täynnä odotusta.
Lopulta päädyimme puistoon, jossa päätimme istahtaa hetkeksi penkille. Tuo hetki tuntui kuin suoraan elokuvasta – täysikuu, tyyni yö, ja kahden ihmisen välillä kipinöivä yhteys. Katsahdin Lauraan, ja ilman sanoja tiesimme, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hän nojautui lähemmäs, ja ensisuudelma oli juuri niin kuuma ja intensiivinen kuin olin kuvitellutkin. Siinä hetkessä kaikki ulkomaailman äänet katosivat, ja oli vain me kaksi.
Kävelimme lopulta Lauran kotiovelle, ja vaikka olimme molemmat uupuneita, hyvästely tuntui vaikealta. Tuo ilta oli jotain erityistä, ja tiesin, ettemme jäisi siihen. Sanoimme hyvät yöt pitkän suudelman jälkeen, ja kävellessäni kotiin en voinut olla hymyilemättä – joskus nettideitti voi todellakin ylittää kaikki odotukset.
Vaikka en ollut lähtenyt hakemaan mitään tietynlaista kokemusta, ilta Lauran kanssa osoitti, että välillä parhaat hetket ovat niitä, jotka syntyvät ilman ennakkosuunnitelmia. Se oli deitti, joka jää mieleen pitkäksi aikaa – ja muistutus siitä, että nettideittailu voi johtaa todella kuumiin, unohtumattomiin hetkiin, kun kemia osuu kohdalleen.